We may nen We Go (Vko 13)

Maanantaina todellinen eräMatti tuli kertomaan meille eräMatteilusta, joka on kirjoittanut myös eräMatti kirjan. Testailtiin lumipiippareita ja mitä ny kaikkea. HAHAHAHHAHAHAHAHA! xD

Hän pelotteli meitä lumivyöryillä ja tutkailtiin teleskooppisauvoja ja öö jotain siitä keittimestä. HIHIHI. Joimme paljon kahvia.

Tiistaina esittelimme voimavarakansioita ja purimme pajaa.

Keskiviikkona menimme aborttirektumiin (ARBORETUM) ja hengailtiin siellä, otettiin aurinkoa, leikittiin, tehtiin palautteita. Yks leikki oli esim. et heitettii frisbeetä, sit pulloo ja sit heitettii nimii; se oli tosi vaikeeta. :(

Torstaina olimme Otamuksessa. Aloitettiin luontopolulla, mentiin sitä pitkin ja siellä oli tosi nättiä. ONNEKS MUL EI OIKEESTI OO OMAA BLOGIA! (huhhuh). HÖHÖHÖHÖHÖ!

Sitten mentiin uimaan ja ja tuota mentiin uimaan ja nähtiin luonnonihmeitä, hypittiin liaanista veteen ja vettä meni korviin / joka paikkaan. SItten syötiin makkaraa, maissia, sämpylöitä, Jere soitti kitaraa ja lauloi MUSTASTA kirjastaan "iloisia" lauluja. Sitten ikäväksemme lähdimme kohti Tamperetta. :((((

Ja nyt TÄNÄÄN PERJANTAINA: Kaikki ovat tosi surullisia, pidimme toisiamme käsistä kiinni ja Teemu lauloi Suvivirttä. Kohta saadaan kakkua ja kaikki on just best! (Jos saadaan....... PARAS OLIS!)

Random fiiliksiä koko pajan ajalta:

"Opetti itsestäni ja muista"
"Sateista ja aurinkoista"
 "ITSELUOTTAMUS JA ROHKEUS KASVOIVAT"
 "aah; köhköh"
 "kahvia tuli juotua paljon"
 "tuli opittua PAAAALJON luonnosta!"
 "kunnioitus ja arvostus luontoa kohtaan kasvoi"  
"hyvä fiilis"
"ryhmässä on voimaa!"
"oli hyvä peili"
"sai olla avoimesti oma itsensä"
"ryhmästä sai energiaa!"
"Mahtava kesä!"
"Ihana kesä kiitos kaikille!"

Eiku tää on tokavika viikko

"Lähdin matkaan aamunkoitteessa. Kuljin avointa rantaa kohti tositarkoitusta, reittiä joka kuului mummolle. Tuoksu oli henkeäsalpaava vaikkakin hivenen tunkkainen. Päästyäni puolimatkaan olin perillä. Taivaanrannassa näin näkyjä tuonpuoleisesta. Alpakat laskeutuivat vuorelta kosiskelemaan kiimapäissään. Tunsin kosketuksen ilmassa, kauniina kokemuksena, vaikka pelotti alpakoiden suuri säteilevä voima. Puu oli hopeinen ja huurteinen, vaikkakin oli lämmintä. Lopulta ymmärsin elämäni ainoan hämmentämättömyyden ajatuksen, paikassa jossa olin joskus tulevaisuudessa. Aurinko katosi hetkeksi. Koira juoksi palauttaen huuliharppuni, jossa mätäni kaikki omenat." - Pajalaiset

Maanantiana teorioitiin unien maailmasta ja oli muutenkin unelias päivä.

Tiistaina käytiin ryhmän kanssa TAKKissa, jossa tutustuttiin eri koulutusmahdollisuuksiin.

Keskiviikkona pajalaiset jatkoivat voimavarakansioiden tekoa ja se etenee jo hurjaa vauhtia.

Torstaina oli hieman pidempi päivä Kurussa jossa kävimmä patikoimassa suon halki poimien hilloja ja metsässä mustikoita. Samalla oli myös pientä frisbeen heittoa. Kaikilla pajalaisilla oli kiva päivä.

Perjantai oli tuttuun tapaan lyhyempi voimavarakansiopäivä.

Tokavika viikko

Kohta loppuu, emme siis puhu menneestä viikosta vaan jostain muusta.

Unen merkitys ihmiselle

Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet unen suhteen. Toiset tarvitsevat unta 8-9 tuntia ja toiset paljon vähemmän. Itse tarvitsen unta n. 7H että olen pirteä ja hyvinvoiva. Jos olen väsynyt, tulen melankoliseksi, apaattiseksi, unohtelen asioita. Jokaisen aivot toimivat varmasti tässäkin asiassa yksilöllisesti ja toiset ovat herkempiä myös unen tarpeen suhteen.

Ajattelen niin, että uniaika on tärkeä osa ihmisen mielelle prosessoida asioita ja päästää irti. Olen huomannut, että unimaailmassani käsittelen usein omaa elämääni jälkijunassa; esim. 2-v tapahtuneet tapahtumat saattavat olla pinnalla vasta nyt unimaailmassani. Tosin aikamääreet ovat häilyviä nukkuessa. Fakta on kuitenkin, että jokainen tarvitsee unta enemmän vai vähemmän, ihan jo fyysisten toimintojen ylläpitämiseen, mutta myös oman psyyken huoltoon.

Unet peilaavat alitajuntaa. En usko, että mitään unikirjaa voi tulkita suoraan koska jokaisella on ihan omanlaisensa elämä joka on eletty. Joten jokainen on omien uniensa mestari-tulkitsija. Mitä enemmän unista puhuu ja niitä miettii, sitä enemmän niitä myös voi oppia tulkitsemaan. Varsinkin jos ajattelee ne niin, että ne voivat nyt opettaa itselle jotain tai kertoa jotain tärkeää asiaa elämästä. Niiden tulkinta kehittää symbolista, vertauskuvallista ajattelumallia ja näin ollen ehkä myös ihmisen luovaa puolta. Alitajunta puskee pintaan asioita joita tulisi käsitellä halusimmepa sitä tai emme. Pelot, halut, toiveet projisoituvat erilaisina symboleina oman eletyn elämän kautta.

Itselle esim. eri henkilöt edustavat jotain tiettyä tunnetilaa. Kun koen syyllisyyttä, pelkoa, muutamat henkilöt tulevat aina uniini ja yhdistän sen tilanteisiin jota olen tehnyt ja josta koen ehkä samoja tunteita. Olen huomannut myös, että jos jonkun osan itsestä tukaduttaa tai peittää päivätietoisuudessa yölliseen aikaan alitajunta puskee sen pintaan yhä voimakkaammin. Joissain tilanteissa tämä voi olla hyvin ahdistavaa, jos ei ole voimavaroja elämässä prosessoida kaikkia asioita kerralla.

Joskus pelkäsin nukahtaa. Olin elämänvaiheessa jossa voin erittäin pahoin enkä löytänyt sieltä ulospääsyä. Unissani näin monta vuotta putkeen sairaita painajaisia jotka olivat täynnä väkivaltaa ja kaikkea muuta vastaavaa. Jossain vaiheessa ne menivät niin pimeiksi, että en halunnut nukahtaa, kunnes antauduin ja en vaan jaksanut unissani enää välittää mistään oudoista jutuista mitä näin. Tässä vaiheessa rupesin oppimaan hallitsemaan uniani ja taistelemaan pelkojani vastaan. Saatoin vihdoin edes unissani puolustaa itseäni ja esim. käyttää väkivaltaa pelottavia unihahmoja kohtaan ja

astua omaan voimaan edes hetkeksi. Tätä kesti monta vuotta, kunnes omaan elämään rupesi tulemaan valoa ja unet pikkuhiljaa vuosien saatossa muuttivat muotoaan siedettävimmiksi.

Varsinkin kuolleet ihmiset tulevat uniini aina silloin, kun olen voinut huonosti. Näiden kanssa olen käynyt mitä ihmeellisimpiä keskusteluja elämästä, kuoleman jälkeisestä elämästä, tunteista, ajatuksista, elämänvaiheista jne. Aluksi ne ovat olleet todella pelottavia, mutta enää ne ei pelota vaan lähinnä tunne on neutraali kun niitä näen.

Nyt kun kirjoitan tästä aiheesta kaikkia aivan pimeitä unia vaan tulee mieleeni todella paljon menneiltä ajoilta, joita muuten en ole enää edes muistanut. Ehkä tämä auttaa osittain taas ymmärtämään omaa mennyttä elämää ja olemaan kiitollinen siitä missä tilanteessa tällä hetkellä olen elämässäni! En haluaisi enää ikinä palata noihin aikoihin..

Seuraavassa pajalaisten unia:

”Mul on ollu pienestä saakka samoja tiettyjä painajaisia. Yks on sellanen, jossa kaikki oudot kasvot ja muodot liikkuu ahdistavan läheltä ja kaikki äänet kuuluu kovana kaikuna päässä. Juoksen unessa ääniä ja muotoja pakoon suuriin ja värikkäisiin huoneisiin, mutta äänet ja muodot vaan tulevat lähemmäs ja lähemmäs ja muuttuvat entistä kuumottavimmiksi.

Myös litteän muotoiset iilimatomaiset käärmeet, joilla on etu- sekä takaosassa kaksi päätä. Unessa käärmeet ajaa mua takaa ja unesta ei pysty herää vaikka kuinka yrittäis.

Monesti oon nähny myös unta jostain aivan tuntemattomasta random tyypistä, jonka kans on jutellu tosi paljon ja viettäny ihanaa laatuaikaa. Unesta herättyä on ihastunut olo, mutta häiritsevää on se et kehen se kaikki rakkaus pitäis kohdistaa.” -Tero

”Minun uneni on ollut muistissa jo 14 vuotta ja se oli puoliksi painajainen ja puoliksi hyvä. Se tapahtui nukahdettuani uudestaan toisesta unesta jota en muista. Silloin menin nukkumaan vanhempien viereen. Se ilmeisesti oli ollut silloin painajainen. Palatakseni uneeni, minut kaapattiin sängystä. Kaappaaja piti minua olalla ja kuvakulma oli siten että näin itseni ja hänet takaapäin. Sitten kaappaaja alkoi viedä minua talon vierustaa pitkin. Hänen päästyään roskakatoksen kohdalle tuli toinen hahmo vastaan ja alkoi läpsiä kaappaaja niin että vapauduin. Sitten juoksin takaisin talon ulko-ovelle ja uni näin ollen päättyi siihen.”

”Olin saanut tietää, että eräs kuuluisa näyttelijä oli ollut ollut auto-onnettomuudessa. Myöhemmin hän ilmestyi unessani – nilkutti ohitseni myrtsi ilme kasvoillaan. Kun seuraavan kerran sain lisää tietoa hänen onnettomuudestaan, paljastui että hänen jalkansa piti leikata. Ennen kyseistä unta en tiennyt mitään yksityiskohtia hänen tilastaan ja vammastaan.” -Linda

”Synnyin unessani kotini olohuoneeseen, jossa mummoni rääkyi oudolla äänellä; tavallaan määki jotain. Yhtäkkiä hän rupesi pienenemään ja lopuksi haihtui aivan olemattomaksi ja poistui kokonaan. Tämän jälkeen eteeni ilmestyi kookas, sininen velho, jolla oli pitkä valkoinen parta. Hän sanoi, että mummoni poistuu maapallon astraalitasolta kahden viikon kuluessa. Tämän jälkeen velho sanoi minulle, että saan esittää hänelle kolme kysymystä. En ehtinyt esittämään ensimmäistäkään kysymystä, kunnes näin itseni huoneessa jossa oli hoitopöytä, jossa paransin perhetuttua jonka kanssa itse en ole edes tekemisissä. Hän kertoi unessa minulle koko elämäntarinansa ja kuuntelin häntä huolellisesti. Hän oli todella huonossa kunnossa.. Mutta kun uni meni pidemmälle hänen tilansa parani ja unen lopussa hän hymyili, oli kirkas ja hyvinvoiva kokonaisvaltaisesti. Tähän heräsin.. Unen jälkeen ajauduin Reiki-kurssille, kerroin ohjaajalle uneni, hän nauroi ja sanoi, että tervetuloa kurssille. Viikkoja unen jälkeen olin siskoni luona ja kohotimme maljaa tietylle asialle josta olimme onnellisia. Kerroin uneni hänelle ja kuulin, että samaan aikaan kun olin nähnyt uneni henkilö jota paransin oli ollut kovassa kuumessa ja mahataudissa sairaalassa viikon. Siinä meinasi lasit tippua maahan muilta, mutta itsestä se tuntui aika normaalilta. Tämän jälkeen vastaavia unia on ollut jonkun verran, jossa teen jotain hoitoa eri henkilöille. Joissain unessa myös minua parannetaan, yleensä tuntematon pariskunta joista toinen maalaa taulua ja toinen tekee jotain hoitoa minulle.”

”Minua kiehtoo tila, jossa alitajunta ja tietoisuus yhdistyy, uni ja valvetila. Usein havahdun tilasta, jossa en pysty liikuttamaan kehoani. Makaan siis liikkumattomana unen ja valvetilan välissä. Tätä ilmeisesti kutsutaan unihalvaukseksi. Monesti näihin tiloihin liittyy haamumaisia hahmoja, jotka saattavat seistä vierelläni tai jopa päälläni. Hetken jälkeen saatan ponnahtaa kehostani ulos ja yhtäkkiä liikun huoneessani, edelleen silti jollain tavalla unessa. Kehon liikuttaminen saattaa olla tässä vaiheessa vaikeata ja pelko nousee pintaan. Paikallaan maatessani tunne kehosta saattaa myös hävitä ja pystyn tuntemaan ainoastaan värisevää energiaa. Joskus tuota värinää pystyy tuntemaan valveillakin äärimmäisen rentoutuneessa tilassa. Monenlaisia mielikuvamatkoja tehdessäni olen miettinyt niiden ja unen samankaltaisuutta. Tietynlainen portti aukeaa ja pystyn tietoisesti vain seuraamaan minne alitajunta vie, valveilla siis. Tämä kiehtoo minua, ehkä sillä on jokin funktio elämässäni.”

”Kuljin jonkun tyypin kanssa.”Kyllähän sä tiedät, että tää on unta? Joo, joo kyllä mä tiiän.” Se vei mut jonnekin meren rannalle missä oli joku pöytä minkä äärelle me istuttiin. Horisontista nousi myrsky. Halusin vaimentaa myrskyn sillä se pelotti minua. Myrsky kuitenkin lähti kasvamaan vaikka pystyin välillä sitä aina pienentämään. Tuo toinen tyyppi ehdotti minulle tässä vaiheessa, että: ”Mitä jos koittaisit ottaa valoa päälaestasi sisään, miltä se tuntuisi?” Samantien näin edessäni maailman kauneimman kultaisen täydellisen valon, jota oikeastaan on turha kuvaillakaan. Suunnaton rauha ja rakkaus täytti koko olemukseni ja mitään ei tarvinnut enää kontrolloida sillä oli vain tuo täydellinen tunne. Herättyäni tuosta unesta keskellä yötä oli vaikea enää mennä uudestaan nukkumaan sillä tunne oli niin huikea, että sen kanssa olisi halunut vaan olla ja kertoa siitä kaikille. Tuon unen jälkeen olen tavoitellut tuota samaa valoa, mutta sen tavoitteleminen on turhaa, sillä sitä ei voi saada haluamalla. ”

Kymmenes viikko

Hei!

Alkavan viikon keskiviikkona Takuulla Tekemistä!-blogin jäbät/gimmat tulevat tekemään meistä videota sivuillensa. Saimme tehtäväksemme kirjoittaa nuorisotakuusta ajatuksia. Seuraavassa ajatusten virtaa.

Syrjäytynyt nuori, ehkä yhteiskunnan silmin. Yrittävät leimata ulkopuoliseksi. Kysyimme mitä hän aikoo tehdä tulevaisuudessa. Puhui rakkaudesta ja myötätunnosta.

Kuinka tuo edes kehtaa puhua rakkaudesta, eihän hänellä ole edes töitä. Olisi edes opiskelija, niin voisin arvostaa häntä edes vähän. Ai mutta sinulla onkin elektroniikka-asentajan koulutus. Miksi siis olet työtön?

Sotiemme jälkeen markkinatalous muistutti enemmän resurssitaloutta. Tänään luomme tarpeita, sillä pelko tyhjyydestä kasvaa sisällämme. Opimme jatkuvasti uusia tapoja paeta tuota tyhjyyttä. Usein siihen liittyy raha ja sen käyttäminen. Teemme kovasti töitä, jotta voisimme pitää yhteiskuntamme muuttumattomana. Muutos tietenkin pelottaa mutta se on väistämätöntä. Onneksi.

Unelmana yhteiskunta jossa päätökset perustuvat rakkauteen ja myötätuntoon, todelliseen hyvinvointiin. Ihmisiä kuunnellaan ja ihmisyyttä arvostetaan. Yhteiskunta jossa emme piiloudu lakipykälien taakse vaan kohtaamme toisemme ihmisinä.

Tarkoituksemme oli kirjoittaa nuorisotakuusta. En tiedä palveleeko se tätä ”syrjäytymisvaarassa” olevaa nuorta, vai onko se vain yksi tapa kaunistella numeroita ja pyyhkiä ongelmat maton alle, ainakin vähäksi aikaa. Haiskahtaa Fukushimalta.

Yhteiskuntamme on muuttunut ulkoisesti sodan jälkeen radikaalisti, myös työllisyyden näkökulmasta. Silti välillä tuntuu, että suurin osa työn tekoa koskevista ajatuksista junnaa paikoillaan.

Voin tietenkin olla myös väärässä. Ehkä nuorisotakuu onkin hyvä juttu. Ehkä sillä on hyvät tarkoitusperät.

Tästäkään asiasta ei näköjään pysty puhumaan puuttumatta yhteiskunnan absurdiin olemukseen. Tämäkin on tietysti vain yhden ihmisen mielipide asiasta. Silti odotan päivää jolloin rakkaus on keskeinen osa yhteiskuntapolitiikkaa.

Vielä muutama sana viime viikosta.

Viikon kohokohta oli Torstaina. Elikkäs sitten niin tuota aamu alkoi luottamusharjoituksilla ja sitähän löytyi! Seuraavaksi saatiin kananmunia joihin kirjoiteltiin kaikkia positiivisia asioita ja pyydeltiin kadunkulkijoita kuljettamaan niitä puolestamme paikasta A paikkaan B. Ihmiset auttoivat yllättävän mielellään ainakin omasta mielestäni, Miska sanoi että myös vähän epäluuloisesti. 

Sitten ryhmien täytyi saada keitettyä kananmunansa! Hyvin kaikki keittyivät, ryhmät kävivät Kauppahallissa ja Pancho Villassa ja MimiBo cafessa mikä oli ihan sairaan siisti paikka btw. 

Seuraava tehtävä herätti ryhmäläisissä (ainakin osassa) pientä närkästystä ja epäluuloa kun läksimme tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin. Toiset kävivät Monitoimitalo 13:ssa, joka tarjoaa laajat mahdollisuudet työkokeilun ja harrastuneisuuden osalta. Meidän ryhmä kävi hautaustoimistossa silkasta mielenkiinnosta ja saatiin kuulla kaikkia yllättäviäkin uusia juttuja alasta, jota ei kyllä koskaan ole tullut suuremmin edes ajateltua. 

Päivä loppui tehtävään, jossa meidän täytyi saada vaihdettua keittämämme kananmunat johonkin muistoon päivästä. Ryhmäläiset pääsivät toiset helpommin eroon munistaan ja saivat muistoksi kynän, lakua ja herneitä. Toisia ei onni suosinut niin hyvin mutta sen sijaan puhuimme yhteiskunnallisista asioisa lukuisten feissareiden kanssa ja vaikka kananmunat päätyivätkin keskustorille niin saimme silti taskuumme kirjan, kengän plankkausjutun ja rumpunuotit johonkin Musen kappaleeseen. JES!

Vakavasti puhuen päivä oli ainakin omasta mielestäni ihan huippu kiva ja best. Ja ihmiset yllättävän avuliaita ja ystävällisiä. Miska sanoi että moottoripyöräkulkue oli myös SIISTI! 

 

Yheeksäs viikko

Raikas tervehdys ja mukava homma, että olet eksynyt lukemaan blogiamme.

Sitten mennäänkin samantien viikon tapahtumiin ja tuntemuksiin.

Maanantaina purimme edellisen viikon leiriä ja laitoimme leiriväineet kuntoon. Ryhmä toimi mutkattomasti ja reippaasti ja kaikilla oli silmin nähden hauskaa. Tuo hauskuus ei tosin tulisi kestämään, sillä sellaista elämä nyt välillä on. Tiiäkkö semmosta jännää vuoristorataa trallallaa. Mutta onneks sitä voi omalla suhtautumisellaan vaikuttaa ja pitää hauskaa siellä suvannossakin. Joten ei hätää. Kiitos ihmisille, että olette olemassa. Ilman teitä olis aika tylsää. Vaikea sanoa onko tämäkään julkaisukelpoista. Saattaa meinaan joku virkamies jos toinenkin lukea näitä tekstejä, että mitä ihmeen hulluja siellä luontopolulla oikeen pyörii. Kun meillä täällä luontopolulla on semmonen tosi avoin ja parantava meininki, niin aattelin, että mitä sitä puolta julkisestikaan sulkemaan pois. Tää on magee mesta. High five Mr. Society Guy!

Tiistaina oli kiertävä pajapäivä.

Keskiviikkona vietimme vapaapäivää, jonka olimme ansainneet edellisviikon leiristä.

Torstaina saimme esitelmän vierailevalta tähdeltä kun Ympäristökeskus Moreniasta tuli ihmisolento kertomaan ympäristöön liittyvistä asioista. Ryhmä koki esitelmän ja keskustelut mielenkiintoisina ja tärkeinä.

Perjantaina matkasimme Terälahteen Luontokoulu Korennon tiloihin ja lähiympäristöön viettämään erätaitopäivää. Sää suosi ja yrtit herättivät kiinnostusta. Opettelimme myös tulentekoa ja suunnistusta. Hiirihaukkakin rääkyi yläilmoista (se oli lokki). Tässä kuvia päivästä.

Kuvastaa hyvin toi punanen lanka tota... ei se kuvasta mitään, se vaan on

Tää oli joku uhanalainen, joku alppiruusu kai

Höhöh, välillä menee sormi suupieleen näitten ilmansuuntien kanssa

Hippien metkuja (mut oikeesti hieno homma nää yrtit ja elämä)

Embrace your natural goody goody spiritness!

Eläväinen paikka

Kiitos tästäkin viikosta kaikille, joiden kanssa seikkailimme ja jaoimme kokemuksia. Teille!

Loppuun vielä pieni kevennys Luontopolusta pajalaisten näkökulmasta.

Luontopolku on luontopainotteinen ja toiminnantäyteinen työpaja, jossa ihminen pääsee lähemmäksi luontoa ja mahdollisesti myös itseään. Luontopolulla olemme käyneet tutustumassa erilaisissa koulutuspaikoissa ja miettineet työllistymisvaihtoehtoja, esimerkiksi Oppisopimuskeskuksessa, Osaran maatalousoppilaitoksessa ja Siltavalmennuksessa. Työpajalla oppii erilaisia erä -ja vuorovaikutustaitoja turvallisessa ja luotettavassa ympäristössä. Pajalaiset ovat kokeneet pystyvänsä haastamaan ja ylittämään itsensä erilaisissa tilanteissa ja hetkissä. Uusia asioita, joita pajalaiset ovat oppineet ovat mm. metsässä liikkumista, teltan pystytystä, retkikeittimen käyttöä, ratsastusta, melontaa, köysikiipeilyä ja ensiapua. Pajalaiset ovat myös kokeneet luontopolun kasvattavan rohkeutta, itseluottamusta, hyväksymistä, suvaitsevaisuutta itseään ja muita kohtaan, sekä vastuuta ja sitoutumista hyvässä hengessä.

Otahan yhteyttä jos vaikuttaa semmoselta hommalta mikä vois inspiroida.

http://etappi.info/luontopolku/

8. viikko

Maanantai 16.6.

Odotettu päivä, jolloin lähdimme retkelle nuorisokeskus Marttisiin. Perillä meitä odotti suuret hirsihuvilat ja ystävällinen henkilökunta. Lounaaksi saimme mainiota lasagnea.

Seuraavaksi meitä odotti näky, joka herätti monenlaisia tuntemuksia: 10 metriä korkea yläköysirata, jossa oli erilaisia esteitä. Kaikki rohkenivat mennä kokeilemaan rataa pelonsekaisin tuntein. Ilmeistä voi päätellä minkälainen fiilis oli.

Tiistai 17.6.

Päivä lähti käyntiin aamupalalla. Seuraavaksi oli vuorossa ratsastusta. Monet odottivat hevosia innolla, varsinkin ne joilla oli  jo ratsastuskokemusta, toisia taas jännitti nousta hevosen selkään. Kokemus oli monille antoisa.

Iltapäivällä lähdimme yöretkelle Helvetinjärvelle. Kaikki pelkäsivät, että sää olisi kylmä.

Keskiviikko 18.6.

Palasimme onnellisina pois luonnosta tavaroita ja itseämme huoltamaan nuorisokeskuksen mökkeihin. Lounaan jälkeen meillä oli melontaa. Myrsky tempaisi bloginkirjoittajat avoselälle ja takaisin oli hankala päästä. Kaikki kuitenkin lähti rullaamaan hyvin ja lähdimme melomaan kohti koskea. Koski oli asteikoltaan ykkönen, joten aika turvallinen ja tylsä. Kaikki selvisivät pystyssä koskesta.

Illalla laitoimme yhdessä ruokaa.


Torstai 19.6.

Lähtöpäivänä aika ei riittänyt muuhun kuin pakkaamiseen, loppusiivoukseen ja aamupalaan. Kaikki pääsivät lopulta väsyneinä Juhannuksen viettoon.

Viikko 7

Maanantai
Ei pajapäivää. Sovittu vapaapäivä ensiviikon leirin vuoksi.

Tiistai ja Keskiviikko
Osa pajalaisista suoritti kaksipäiväisen Ensiapu 1 kurssin. Kurssilla oli mm. elvytystä
ja haavojen hoitoa. Ensimmäinen päivä oli sisätiloissa ja toinen Kaupin metsässä.

Torstai
Poikkeuksellisesti pajapäivä ja leiritarvikkeiden kokoamista.

Perjantai
Ensiviikon leiritarvikkeiden tarkistusta ja valmistautumista tulevaan viikkoon. :)

                                          Elvytystä Anne-nukeilla.

Viikko 7, 2014

Maanantai

Lähdimme pyöräretkelle Ilmarin johdolla kohti Viinikan kirkkoa. Siellä diakonissa kertoi meille hieman kirkon historiasta, jonka jälkeen lähdimme hiljaisuuden polulle, jossa oli erilaisia ajatuksia ja pohdintoja. Viinikan puisto oli hieno, kuulemma kuin "puisto Pariisista".

Iltapäivällä lähdimme tutustumaan silta-valmennukseen.

Tiistai, keskiviikko

Leirin suunnittelua

Torstai

Aamulla meille pidettiin voimavara valmennusta. Keskustelimme minkälainen on hyvä itsetunto ja teimme tehtävän jossa piti esim. miettiä, mikä eläin kuvaa itseä. Piirsimme myös voimapuun, johon käytettiin eri värejä.

Iltapäivällä olimme rekrytapahtumassa keskustorilla, joka oli suunnattu alle 30-vuotiaille nuorille. Siellä oli paljon vapaita työpaikkoja tarjolla ja paljon eri toimialojen esittelijöitä. Paikka oli hieman meluisa rekrytapahtumalle. 

Perjantai

Suunnittelimme leiriä, puhalsimme saippuakuplia, tunnelma oli hieman levoton, mutta rento ja mukava!