Maanantaina todellinen eräMatti tuli kertomaan meille eräMatteilusta, joka on kirjoittanut myös eräMatti kirjan. Testailtiin lumipiippareita ja mitä ny kaikkea. HAHAHAHHAHAHAHAHA! xD
Hän pelotteli meitä lumivyöryillä ja tutkailtiin teleskooppisauvoja ja öö jotain siitä keittimestä. HIHIHI. Joimme paljon kahvia.
Tiistaina esittelimme voimavarakansioita ja purimme pajaa.
Keskiviikkona menimme aborttirektumiin (ARBORETUM) ja hengailtiin siellä, otettiin aurinkoa, leikittiin, tehtiin palautteita. Yks leikki oli esim. et heitettii frisbeetä, sit pulloo ja sit heitettii nimii; se oli tosi vaikeeta. :(
Torstaina olimme Otamuksessa. Aloitettiin luontopolulla, mentiin sitä pitkin ja siellä oli tosi nättiä. ONNEKS MUL EI OIKEESTI OO OMAA BLOGIA! (huhhuh). HÖHÖHÖHÖHÖ!
Sitten mentiin uimaan ja ja tuota mentiin uimaan ja nähtiin luonnonihmeitä, hypittiin liaanista veteen ja vettä meni korviin / joka paikkaan. SItten syötiin makkaraa, maissia, sämpylöitä, Jere soitti kitaraa ja lauloi MUSTASTA kirjastaan "iloisia" lauluja. Sitten ikäväksemme lähdimme kohti Tamperetta. :((((
Ja nyt TÄNÄÄN PERJANTAINA: Kaikki ovat tosi surullisia, pidimme toisiamme käsistä kiinni ja Teemu lauloi Suvivirttä. Kohta saadaan kakkua ja kaikki on just best! (Jos saadaan....... PARAS OLIS!)
Random fiiliksiä koko pajan ajalta:
"Opetti itsestäni ja muista"
"Sateista ja aurinkoista"
"ITSELUOTTAMUS JA ROHKEUS KASVOIVAT"
"aah; köhköh"
"kahvia tuli juotua paljon"
"tuli opittua PAAAALJON luonnosta!"
"kunnioitus ja arvostus luontoa kohtaan kasvoi"
"hyvä fiilis"
"ryhmässä on voimaa!"
"oli hyvä peili"
"sai olla avoimesti oma itsensä"
"ryhmästä sai energiaa!"
"Mahtava kesä!"
"Ihana kesä kiitos kaikille!"
perjantai 25. heinäkuuta 2014
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Eiku tää on tokavika viikko
"Lähdin matkaan aamunkoitteessa. Kuljin avointa rantaa kohti tositarkoitusta, reittiä joka kuului mummolle. Tuoksu oli henkeäsalpaava vaikkakin hivenen tunkkainen. Päästyäni puolimatkaan olin perillä. Taivaanrannassa näin näkyjä tuonpuoleisesta. Alpakat laskeutuivat vuorelta kosiskelemaan kiimapäissään. Tunsin kosketuksen ilmassa, kauniina kokemuksena, vaikka pelotti alpakoiden suuri säteilevä voima. Puu oli hopeinen ja huurteinen, vaikkakin oli lämmintä. Lopulta ymmärsin elämäni ainoan hämmentämättömyyden ajatuksen, paikassa jossa olin joskus tulevaisuudessa. Aurinko katosi hetkeksi. Koira juoksi palauttaen huuliharppuni, jossa mätäni kaikki omenat." - Pajalaiset
Maanantiana teorioitiin unien maailmasta ja oli muutenkin unelias päivä.
Tiistaina käytiin ryhmän kanssa TAKKissa, jossa tutustuttiin eri koulutusmahdollisuuksiin.
Keskiviikkona pajalaiset jatkoivat voimavarakansioiden tekoa ja se etenee jo hurjaa vauhtia.
Torstaina oli hieman pidempi päivä Kurussa jossa kävimmä patikoimassa suon halki poimien hilloja ja metsässä mustikoita. Samalla oli myös pientä frisbeen heittoa. Kaikilla pajalaisilla oli kiva päivä.
Perjantai oli tuttuun tapaan lyhyempi voimavarakansiopäivä.
Maanantiana teorioitiin unien maailmasta ja oli muutenkin unelias päivä.
Tiistaina käytiin ryhmän kanssa TAKKissa, jossa tutustuttiin eri koulutusmahdollisuuksiin.
Keskiviikkona pajalaiset jatkoivat voimavarakansioiden tekoa ja se etenee jo hurjaa vauhtia.
Torstaina oli hieman pidempi päivä Kurussa jossa kävimmä patikoimassa suon halki poimien hilloja ja metsässä mustikoita. Samalla oli myös pientä frisbeen heittoa. Kaikilla pajalaisilla oli kiva päivä.
Perjantai oli tuttuun tapaan lyhyempi voimavarakansiopäivä.
maanantai 14. heinäkuuta 2014
Tokavika viikko
Kohta loppuu, emme siis puhu menneestä viikosta vaan jostain muusta.
Unen merkitys ihmiselle
Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet
unen suhteen. Toiset tarvitsevat unta 8-9 tuntia ja toiset paljon
vähemmän. Itse tarvitsen unta n. 7H että olen pirteä ja
hyvinvoiva. Jos olen väsynyt, tulen melankoliseksi, apaattiseksi,
unohtelen asioita. Jokaisen aivot toimivat varmasti tässäkin
asiassa yksilöllisesti ja toiset ovat herkempiä myös unen tarpeen
suhteen.
Ajattelen niin, että uniaika on tärkeä
osa ihmisen mielelle prosessoida asioita ja päästää irti. Olen
huomannut, että unimaailmassani käsittelen usein omaa elämääni
jälkijunassa; esim. 2-v tapahtuneet tapahtumat saattavat olla
pinnalla vasta nyt unimaailmassani. Tosin aikamääreet ovat häilyviä
nukkuessa. Fakta on kuitenkin, että jokainen tarvitsee unta enemmän
vai vähemmän, ihan jo fyysisten toimintojen ylläpitämiseen, mutta
myös oman psyyken huoltoon.
Unet peilaavat alitajuntaa. En usko,
että mitään unikirjaa voi tulkita suoraan koska jokaisella on ihan
omanlaisensa elämä joka on eletty. Joten jokainen on omien uniensa
mestari-tulkitsija. Mitä enemmän unista puhuu ja niitä miettii,
sitä enemmän niitä myös voi oppia tulkitsemaan. Varsinkin jos
ajattelee ne niin, että ne voivat nyt opettaa itselle jotain tai
kertoa jotain tärkeää asiaa elämästä. Niiden tulkinta kehittää
symbolista, vertauskuvallista ajattelumallia ja näin ollen ehkä
myös ihmisen luovaa puolta. Alitajunta puskee pintaan asioita joita
tulisi käsitellä halusimmepa sitä tai emme. Pelot, halut, toiveet
projisoituvat erilaisina symboleina oman eletyn elämän kautta.
Itselle esim. eri henkilöt edustavat
jotain tiettyä tunnetilaa. Kun koen syyllisyyttä, pelkoa, muutamat
henkilöt tulevat aina uniini ja yhdistän sen tilanteisiin jota olen
tehnyt ja josta koen ehkä samoja tunteita. Olen huomannut myös,
että jos jonkun osan itsestä tukaduttaa tai peittää
päivätietoisuudessa yölliseen aikaan alitajunta puskee sen pintaan
yhä voimakkaammin. Joissain tilanteissa tämä voi olla hyvin
ahdistavaa, jos ei ole voimavaroja elämässä prosessoida kaikkia
asioita kerralla.
Joskus pelkäsin nukahtaa. Olin
elämänvaiheessa jossa voin erittäin pahoin enkä löytänyt sieltä
ulospääsyä. Unissani näin monta vuotta putkeen sairaita
painajaisia jotka olivat täynnä väkivaltaa ja kaikkea muuta
vastaavaa. Jossain vaiheessa ne menivät niin pimeiksi, että en
halunnut nukahtaa, kunnes antauduin ja en vaan jaksanut unissani enää
välittää mistään oudoista jutuista mitä näin. Tässä
vaiheessa rupesin oppimaan hallitsemaan uniani ja taistelemaan
pelkojani vastaan. Saatoin vihdoin edes unissani puolustaa itseäni
ja esim. käyttää väkivaltaa pelottavia unihahmoja kohtaan ja
astua omaan voimaan edes hetkeksi. Tätä
kesti monta vuotta, kunnes omaan elämään rupesi tulemaan valoa ja
unet pikkuhiljaa vuosien saatossa muuttivat muotoaan
siedettävimmiksi.
Varsinkin kuolleet ihmiset tulevat
uniini aina silloin, kun olen voinut huonosti. Näiden kanssa olen
käynyt mitä ihmeellisimpiä keskusteluja elämästä, kuoleman
jälkeisestä elämästä, tunteista, ajatuksista, elämänvaiheista
jne. Aluksi ne ovat olleet todella pelottavia, mutta enää ne ei
pelota vaan lähinnä tunne on neutraali kun niitä näen.
Nyt kun kirjoitan tästä aiheesta
kaikkia aivan pimeitä unia vaan tulee mieleeni todella paljon
menneiltä ajoilta, joita muuten en ole enää edes muistanut. Ehkä
tämä auttaa osittain taas ymmärtämään omaa mennyttä elämää
ja olemaan kiitollinen siitä missä tilanteessa tällä hetkellä
olen elämässäni! En haluaisi enää ikinä palata noihin
aikoihin..
Seuraavassa pajalaisten unia:
”Mul on ollu pienestä saakka samoja
tiettyjä painajaisia. Yks on sellanen, jossa kaikki oudot kasvot ja
muodot liikkuu ahdistavan läheltä ja kaikki äänet kuuluu kovana
kaikuna päässä. Juoksen unessa ääniä ja muotoja pakoon suuriin
ja värikkäisiin huoneisiin, mutta äänet ja muodot vaan tulevat
lähemmäs ja lähemmäs ja muuttuvat entistä kuumottavimmiksi.
Myös litteän muotoiset iilimatomaiset
käärmeet, joilla on etu- sekä takaosassa kaksi päätä. Unessa
käärmeet ajaa mua takaa ja unesta ei pysty herää vaikka kuinka
yrittäis.
Monesti oon nähny myös unta jostain
aivan tuntemattomasta random tyypistä, jonka kans on jutellu tosi
paljon ja viettäny ihanaa laatuaikaa. Unesta herättyä on ihastunut
olo, mutta häiritsevää on se et kehen se kaikki rakkaus pitäis
kohdistaa.” -Tero
”Minun uneni on ollut muistissa jo 14
vuotta ja se oli puoliksi painajainen ja puoliksi hyvä. Se tapahtui
nukahdettuani uudestaan toisesta unesta jota en muista. Silloin menin
nukkumaan vanhempien viereen. Se ilmeisesti oli ollut silloin
painajainen. Palatakseni uneeni, minut kaapattiin sängystä.
Kaappaaja piti minua olalla ja kuvakulma oli siten että näin itseni
ja hänet takaapäin. Sitten kaappaaja alkoi viedä minua talon
vierustaa pitkin. Hänen päästyään roskakatoksen kohdalle tuli
toinen hahmo vastaan ja alkoi läpsiä kaappaaja niin että
vapauduin. Sitten juoksin takaisin talon ulko-ovelle ja uni näin
ollen päättyi siihen.”
”Olin saanut tietää, että eräs
kuuluisa näyttelijä oli ollut ollut auto-onnettomuudessa. Myöhemmin
hän ilmestyi unessani – nilkutti ohitseni myrtsi ilme kasvoillaan.
Kun seuraavan kerran sain lisää tietoa hänen onnettomuudestaan,
paljastui että hänen jalkansa piti leikata. Ennen kyseistä unta en
tiennyt mitään yksityiskohtia hänen tilastaan ja vammastaan.”
-Linda
”Synnyin unessani kotini
olohuoneeseen, jossa mummoni rääkyi oudolla äänellä; tavallaan
määki jotain. Yhtäkkiä hän rupesi pienenemään ja lopuksi
haihtui aivan olemattomaksi ja poistui kokonaan. Tämän jälkeen
eteeni ilmestyi kookas, sininen velho, jolla oli pitkä valkoinen
parta. Hän sanoi, että mummoni poistuu maapallon astraalitasolta
kahden viikon kuluessa. Tämän jälkeen velho sanoi minulle, että
saan esittää hänelle kolme kysymystä. En ehtinyt esittämään
ensimmäistäkään kysymystä, kunnes näin itseni huoneessa jossa
oli hoitopöytä, jossa paransin perhetuttua jonka kanssa itse en ole
edes tekemisissä. Hän kertoi unessa minulle koko elämäntarinansa
ja kuuntelin häntä huolellisesti. Hän oli todella huonossa
kunnossa.. Mutta kun uni meni pidemmälle hänen tilansa parani ja
unen lopussa hän hymyili, oli kirkas ja hyvinvoiva
kokonaisvaltaisesti. Tähän heräsin.. Unen jälkeen ajauduin
Reiki-kurssille, kerroin ohjaajalle uneni, hän nauroi ja sanoi, että
tervetuloa kurssille. Viikkoja unen jälkeen olin siskoni luona ja
kohotimme maljaa tietylle asialle josta olimme onnellisia. Kerroin
uneni hänelle ja kuulin, että samaan aikaan kun olin nähnyt uneni
henkilö jota paransin oli ollut kovassa kuumessa ja mahataudissa
sairaalassa viikon. Siinä meinasi lasit tippua maahan muilta, mutta
itsestä se tuntui aika normaalilta. Tämän jälkeen vastaavia unia
on ollut jonkun verran, jossa teen jotain hoitoa eri henkilöille.
Joissain unessa myös minua parannetaan, yleensä tuntematon
pariskunta joista toinen maalaa taulua ja toinen tekee jotain hoitoa
minulle.”
”Minua kiehtoo tila, jossa alitajunta
ja tietoisuus yhdistyy, uni ja valvetila. Usein havahdun tilasta,
jossa en pysty liikuttamaan kehoani. Makaan siis liikkumattomana unen
ja valvetilan välissä. Tätä ilmeisesti kutsutaan unihalvaukseksi.
Monesti näihin tiloihin liittyy haamumaisia hahmoja, jotka saattavat
seistä vierelläni tai jopa päälläni. Hetken jälkeen saatan
ponnahtaa kehostani ulos ja yhtäkkiä liikun huoneessani, edelleen
silti jollain tavalla unessa. Kehon liikuttaminen saattaa olla tässä
vaiheessa vaikeata ja pelko nousee pintaan. Paikallaan maatessani
tunne kehosta saattaa myös hävitä ja pystyn tuntemaan ainoastaan
värisevää energiaa. Joskus tuota värinää pystyy tuntemaan
valveillakin äärimmäisen rentoutuneessa tilassa. Monenlaisia
mielikuvamatkoja tehdessäni olen miettinyt niiden ja unen
samankaltaisuutta. Tietynlainen portti aukeaa ja pystyn tietoisesti
vain seuraamaan minne alitajunta vie, valveilla siis. Tämä kiehtoo
minua, ehkä sillä on jokin funktio elämässäni.”
”Kuljin jonkun tyypin
kanssa.”Kyllähän sä tiedät, että tää on unta? Joo, joo kyllä
mä tiiän.” Se vei mut jonnekin meren rannalle missä oli joku
pöytä minkä äärelle me istuttiin. Horisontista nousi myrsky.
Halusin vaimentaa myrskyn sillä se pelotti minua. Myrsky kuitenkin
lähti kasvamaan vaikka pystyin välillä sitä aina pienentämään.
Tuo toinen tyyppi ehdotti minulle tässä vaiheessa, että: ”Mitä
jos koittaisit ottaa valoa päälaestasi sisään, miltä se
tuntuisi?” Samantien näin edessäni maailman kauneimman kultaisen
täydellisen valon, jota oikeastaan on turha kuvaillakaan. Suunnaton
rauha ja rakkaus täytti koko olemukseni ja mitään ei tarvinnut
enää kontrolloida sillä oli vain tuo täydellinen tunne.
Herättyäni tuosta unesta keskellä yötä oli vaikea enää mennä
uudestaan nukkumaan sillä tunne oli niin huikea, että sen kanssa
olisi halunut vaan olla ja kertoa siitä kaikille. Tuon unen jälkeen
olen tavoitellut tuota samaa valoa, mutta sen tavoitteleminen on
turhaa, sillä sitä ei voi saada haluamalla. ”
maanantai 7. heinäkuuta 2014
Kymmenes viikko
Hei!
Alkavan viikon keskiviikkona Takuulla Tekemistä!-blogin jäbät/gimmat tulevat tekemään meistä videota sivuillensa. Saimme tehtäväksemme kirjoittaa nuorisotakuusta ajatuksia. Seuraavassa ajatusten virtaa.
Alkavan viikon keskiviikkona Takuulla Tekemistä!-blogin jäbät/gimmat tulevat tekemään meistä videota sivuillensa. Saimme tehtäväksemme kirjoittaa nuorisotakuusta ajatuksia. Seuraavassa ajatusten virtaa.
Syrjäytynyt nuori, ehkä yhteiskunnan
silmin. Yrittävät leimata ulkopuoliseksi. Kysyimme mitä hän aikoo
tehdä tulevaisuudessa. Puhui rakkaudesta ja myötätunnosta.
Kuinka tuo edes kehtaa puhua
rakkaudesta, eihän hänellä ole edes töitä. Olisi edes
opiskelija, niin voisin arvostaa häntä edes vähän. Ai mutta
sinulla onkin elektroniikka-asentajan koulutus. Miksi siis olet
työtön?
Sotiemme jälkeen markkinatalous
muistutti enemmän resurssitaloutta. Tänään luomme tarpeita, sillä
pelko tyhjyydestä kasvaa sisällämme. Opimme jatkuvasti uusia
tapoja paeta tuota tyhjyyttä. Usein siihen liittyy raha ja sen
käyttäminen. Teemme kovasti töitä, jotta voisimme pitää
yhteiskuntamme muuttumattomana. Muutos tietenkin pelottaa mutta se on
väistämätöntä. Onneksi.
Unelmana yhteiskunta jossa päätökset
perustuvat rakkauteen ja myötätuntoon, todelliseen hyvinvointiin.
Ihmisiä kuunnellaan ja ihmisyyttä arvostetaan. Yhteiskunta jossa
emme piiloudu lakipykälien taakse vaan kohtaamme toisemme ihmisinä.
Tarkoituksemme oli kirjoittaa
nuorisotakuusta. En tiedä palveleeko se tätä ”syrjäytymisvaarassa”
olevaa nuorta, vai onko se vain yksi tapa kaunistella numeroita ja
pyyhkiä ongelmat maton alle, ainakin vähäksi aikaa. Haiskahtaa
Fukushimalta.
Yhteiskuntamme on muuttunut ulkoisesti
sodan jälkeen radikaalisti, myös työllisyyden näkökulmasta.
Silti välillä tuntuu, että suurin osa työn tekoa koskevista
ajatuksista junnaa paikoillaan.
Voin tietenkin olla myös väärässä.
Ehkä nuorisotakuu onkin hyvä juttu. Ehkä sillä on hyvät
tarkoitusperät.
Tästäkään asiasta ei näköjään
pysty puhumaan puuttumatta yhteiskunnan absurdiin olemukseen. Tämäkin
on tietysti vain yhden ihmisen mielipide asiasta. Silti odotan päivää
jolloin rakkaus on keskeinen osa yhteiskuntapolitiikkaa.
Vielä muutama sana viime viikosta.
Viikon kohokohta oli Torstaina. Elikkäs sitten niin tuota aamu alkoi luottamusharjoituksilla ja sitähän löytyi! Seuraavaksi saatiin kananmunia joihin kirjoiteltiin kaikkia positiivisia asioita ja pyydeltiin kadunkulkijoita kuljettamaan niitä puolestamme paikasta A paikkaan B. Ihmiset auttoivat yllättävän mielellään ainakin omasta mielestäni, Miska sanoi että myös vähän epäluuloisesti.
Sitten ryhmien täytyi saada keitettyä kananmunansa! Hyvin kaikki keittyivät, ryhmät kävivät Kauppahallissa ja Pancho Villassa ja MimiBo cafessa mikä oli ihan sairaan siisti paikka btw.
Seuraava tehtävä herätti ryhmäläisissä (ainakin osassa) pientä närkästystä ja epäluuloa kun läksimme tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin. Toiset kävivät Monitoimitalo 13:ssa, joka tarjoaa laajat mahdollisuudet työkokeilun ja harrastuneisuuden osalta. Meidän ryhmä kävi hautaustoimistossa silkasta mielenkiinnosta ja saatiin kuulla kaikkia yllättäviäkin uusia juttuja alasta, jota ei kyllä koskaan ole tullut suuremmin edes ajateltua.
Päivä loppui tehtävään, jossa meidän täytyi saada vaihdettua keittämämme kananmunat johonkin muistoon päivästä. Ryhmäläiset pääsivät toiset helpommin eroon munistaan ja saivat muistoksi kynän, lakua ja herneitä. Toisia ei onni suosinut niin hyvin mutta sen sijaan puhuimme yhteiskunnallisista asioisa lukuisten feissareiden kanssa ja vaikka kananmunat päätyivätkin keskustorille niin saimme silti taskuumme kirjan, kengän plankkausjutun ja rumpunuotit johonkin Musen kappaleeseen. JES!
Vakavasti puhuen päivä oli ainakin omasta mielestäni ihan huippu kiva ja best. Ja ihmiset yllättävän avuliaita ja ystävällisiä. Miska sanoi että moottoripyöräkulkue oli myös SIISTI!
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Yheeksäs viikko
Raikas tervehdys ja mukava homma, että olet eksynyt lukemaan blogiamme.
Sitten mennäänkin samantien viikon tapahtumiin ja tuntemuksiin.
Maanantaina purimme edellisen viikon leiriä ja laitoimme leiriväineet kuntoon. Ryhmä toimi mutkattomasti ja reippaasti ja kaikilla oli silmin nähden hauskaa. Tuo hauskuus ei tosin tulisi kestämään, sillä sellaista elämä nyt välillä on. Tiiäkkö semmosta jännää vuoristorataa trallallaa. Mutta onneks sitä voi omalla suhtautumisellaan vaikuttaa ja pitää hauskaa siellä suvannossakin. Joten ei hätää. Kiitos ihmisille, että olette olemassa. Ilman teitä olis aika tylsää. Vaikea sanoa onko tämäkään julkaisukelpoista. Saattaa meinaan joku virkamies jos toinenkin lukea näitä tekstejä, että mitä ihmeen hulluja siellä luontopolulla oikeen pyörii. Kun meillä täällä luontopolulla on semmonen tosi avoin ja parantava meininki, niin aattelin, että mitä sitä puolta julkisestikaan sulkemaan pois. Tää on magee mesta. High five Mr. Society Guy!
Tiistaina oli kiertävä pajapäivä.
Keskiviikkona vietimme vapaapäivää, jonka olimme ansainneet edellisviikon leiristä.
Torstaina saimme esitelmän vierailevalta tähdeltä kun Ympäristökeskus Moreniasta tuli ihmisolento kertomaan ympäristöön liittyvistä asioista. Ryhmä koki esitelmän ja keskustelut mielenkiintoisina ja tärkeinä.
Perjantaina matkasimme Terälahteen Luontokoulu Korennon tiloihin ja lähiympäristöön viettämään erätaitopäivää. Sää suosi ja yrtit herättivät kiinnostusta. Opettelimme myös tulentekoa ja suunnistusta. Hiirihaukkakin rääkyi yläilmoista (se oli lokki). Tässä kuvia päivästä.
Kuvastaa hyvin toi punanen lanka tota... ei se kuvasta mitään, se vaan on |
Tää oli joku uhanalainen, joku alppiruusu kai |
Höhöh, välillä menee sormi suupieleen näitten ilmansuuntien kanssa |
Hippien metkuja (mut oikeesti hieno homma nää yrtit ja elämä) |
Embrace your natural goody goody spiritness! |
Eläväinen paikka |
Kiitos tästäkin viikosta kaikille, joiden kanssa seikkailimme ja jaoimme kokemuksia. Teille!
Loppuun vielä pieni kevennys Luontopolusta pajalaisten näkökulmasta.
Luontopolku on luontopainotteinen ja toiminnantäyteinen työpaja, jossa ihminen pääsee lähemmäksi luontoa ja mahdollisesti myös itseään. Luontopolulla olemme käyneet tutustumassa erilaisissa koulutuspaikoissa ja miettineet työllistymisvaihtoehtoja, esimerkiksi Oppisopimuskeskuksessa, Osaran maatalousoppilaitoksessa ja Siltavalmennuksessa. Työpajalla oppii erilaisia erä -ja vuorovaikutustaitoja turvallisessa ja luotettavassa ympäristössä. Pajalaiset ovat kokeneet pystyvänsä haastamaan ja ylittämään itsensä erilaisissa tilanteissa ja hetkissä. Uusia asioita, joita pajalaiset ovat oppineet ovat mm. metsässä liikkumista, teltan pystytystä, retkikeittimen käyttöä, ratsastusta, melontaa, köysikiipeilyä ja ensiapua. Pajalaiset ovat myös kokeneet luontopolun kasvattavan rohkeutta, itseluottamusta, hyväksymistä, suvaitsevaisuutta itseään ja muita kohtaan, sekä vastuuta ja sitoutumista hyvässä hengessä.
Otahan yhteyttä jos vaikuttaa semmoselta hommalta mikä vois inspiroida.
http://etappi.info/luontopolku/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)